Uusi sijoitusvuosi, uudet kujeet?
9.2.2015 Timo Ronkainen
instituutiovarainhoidon johtaja
UB Omaisuudenhoito

Tammikuu on takanapäin ja parhaimmillaan sijoittaja on tienannut kuukaudessa vuoden historiallista osakemarkkinatuottoa vastaavan tuoton. Korkosijoittajankin saama tuotto oli tammikuussa positiivinen, vaikka korkotaso onkin historiallisen alhaalla. Sanotaan, että tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa – harvoin se on kuitenkaan sijoitusmarkkinoillakaan ollut yhtä hankalaa kuin nyt. Vanhat lainalaisuudet osakemarkkinoilla näyttävät hävinneen. Epävarmuustekijät, kuten öljyn hinnan voimakas lasku tai geopoliittiset riskit, eivät tunnu huolestuttavan sijoittajia, päinvastoin: markkinoiden sentimentti on pysynyt hämmästyttävän vahvana. Tuntuu siltä, kuin osakesijoittaminen olisi tuomittu onnistumaan.

Sijoitussuunnitelman haasteena omaisuuslajien tuotto-odotukset
Valtionlainoihin sijoittava joutuu harvoin maksamaan sijoituksestaan, mutta nyt sekin on nähty. Tuskin kukaan osasi pari vuotta sitten aavistaa, että eurooppalaisten valtioiden lainojen tuotot olisivat miinusmerkkisiä. Jos sijoitat Saksan valtion viiden vuoden valtionlainaan, et saa käytännössä lainkaan korkoa, etkä edes koko sijoittamaasi pääomaa takaisin laina-ajan päätyttyä. Kun perinteisesti on mietitty eri omaisuuslajien pitkän aikavälin tuotto-odotuksia, on niitä lähdetty rakentamaan riskittömän koron päälle kertyvistä riskipreemioista. Riskittömän koron määritelmä on viime vuosina mennyt uusiksi sekä riskin että koron osalta. Korkosijoittajan tulevaisuudennäkymissä riski on ajanut selvästi koron edelle – paljon riskiä, vähän korkoa.

Laskevat korot ja vaihtoehtoisten sijoituskohteiden vaatimattomat tuotot ovat tukeneet osakemarkkinoita, joskin menestys on vaihdellut markkinoittain pitkälti keskuspankkien aktiivisuuden mukaan. Jos Japanin keskuspankki sai elvyttävällä rahapolitiikallaan Japanin osakemarkkinat nousuun 2013, näyttäisi tänä vuonna olevan Euroopan keskuspankin vuoro saada nostetta Euroopan osakemarkkinoille. Kun todellinen talouskasvu on hiipumassa kaikkialla, ovat keskuspankit ottaneet tehtäväkseen talouskasvun tukemisen valuuttakursseja heikentämällä. Miltei kaikki ovat yksimielisiä siitä, että osakkeiden arvostus ei enää perustu yksinomaan talouden fundamentteihin ja yhtiöiden tuloksentekokykyyn vaan ennen kaikkea niiden suhteelliseen houkuttelevuuteen sijoituskohteena.

Korot ovat pysytelleet poikkeuksellinen alhaalla jo pitkään sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa. EKP:n pari viikkoa sitten ilmoittaman joukkolainojen osto-ohjelman seurauksena myös joukkolainojen tuotot ovat pudonneet entisestään. Tuoton saavuttaminen edellyttää nyt entistä enemmän riskinottoa. Vaihtoehtoisten sijoituskohteiden puuttuessa osakemarkkinoille on virrannut pääomia, minkä seurauksena pörssit ovat nousseet varsin reippaasti ja arvostustasot alkavat tuntua korkeilta. Olemme tilanteessa, jossa perinteisen osake-korkoallokaation tuotto-odotus on kaikkea muuta kuin mihin on totuttu.

Reaaliomaisuutta sijoitusallokaatioon!
Riski-tuottosuhteeltaan optimaalinen sijoitussalkku koostuu elementeistä, joiden tuoton ja riskin lähteet ovat jossain määrin riippumattomia toisistaan. Tässä ei ole mitään uutta, mutta vasta markkinaympäristön muuttuminen on saanut monet sijoittajat todella pohtimaan salkkunsa rakennetta. Vastaus nykymarkkinatilanteen haasteeseen on kassavirtaa tuottava reaaliomaisuus: hajautettu salkku kiinteistöjä, infrastruktuuria ja metsää. Hyvin rakennettu reaaliomaisuussalkku tuottaa positiivista ja ennen kaikkea kilpailukykyistä reaalituottoa, madaltaa salkun riskitasoa ja tarjoaa erinomaisen inflaatiosuojan kaupan päälle. Inflaatiotahan ei juuri nyt ole, mutta se on asia, jonka suhteen ei kannata tulla yllätetyksi…