Markkinakatsaus: Markkinat koettelevat keskuspankkeja ja sijoittajia
12.4.2018 Allan Eriksén
sijoitusjohtaja, strategi

Vuosi 2018 alkoi samoissa vahvoissa tunnelmissa mihin edellinen vuosi päättyi. Tammikuussa osakemarkkinat olivat paikoitellen jopa 10 %:n nousussa. Jo ennestään korkealla olleet globaalit talousindikaattorit kipusivat lisää viestien teollisuuden ja kuluttajien optimismista.

Hyvän talouskehityksen seurauksena tulosennusteita on korotettu Yhdysvalloissa keväästä 2016 alkaen. Syksyllä 2017 toteutetun verouudistuksen seurauksena tulosennusteisiin on vielä tullut roima lisäkorotus, jonka seurauksena esimerkiksi SP 500 -indeksiin kuuluvien yhtiöiden tulosten uskotaan tänä vuonna kasvavan yli 20 % edellisvuoteen verrattuna.

Kuvaavaa sijoittajien innostukselle on, että voittojen ennustetusta roimasta kasvusta huolimatta markkinan voittokertoimet (P/E) ovat viime vuosina kohonneet osakkeiden ripeän nousun seurauksena tuloksia nopeammin.

Tammikuun lopussa osakemarkkina alkoi osoittaa väsymyksen merkkejä hyvän uutisvirran näkyessä jo hinnoittelussa. Ison nousun jäljiltä myös korjaus oli merkittävä. Osakeindeksit laskivat paikoitellen yli 10 % tammikuun huipuista. Helmikuun alun pohjakosketuksesta lähtien markkina on sahaillut levottomasti kykenemättä päättämään, haluaako se laskea lisää vai jatkaa kohti uusia huippuja.

Kuin varkain, keskellä hyvää uutisvirtaa käynnistynyt raju korjaus herätti paljon ihmettelyä. Aluksi syntipukiksi nimettiin johdannaismarkkina, jolla liian moni sijoittaja oli pitkään jatkuneen rauhallisen jakson aikana positioitunut rauhallisuuden jatkumisen puolesta ja joutui nyt pakon edessä myymään osakkeita.

Presidentti Trumpin kauppapolitiikkaan kohdistuvat radikaalit tulliehdotukset ja muu holtittomuus ovat ilmeisesti myös, aiemmasta poiketen, alkaneet hermostuttaa sijoittajia.

Alati parantuneen taloustilanteen seurauksena jo pitkään rahapolitiikkaa kiristänyt Yhdysvaltain keskuspankki, Fed, indikoi viime kokouksessaan markkinakuohunnasta huolimatta jatkavansa ohjauskoron nostoja ja tarvittaessa jopa nopeuttavansa niitä. Markkina hinnoittelee tällä hetkellä ohjauskoron (1,69 %) nousevan tänä vuonna vain hieman yli 2 %:iin, ja asettuvan pitkässä juoksussa noin 3 %:iin. Tämän seurauksena ero pitkien ja lyhyiden USD-korkojen välillä on talouskasvunäkymät huomioiden yllättävän pieni. Tätä pidetään yleensä merkkinä kasvun heikkenemisestä.

Yhdysvalloissa korko- ja osakemarkkinat hinnoittelevat siten hieman erilaista tulemaa – korot talouden hidastumista ja maltillista inflaatiota, tulosennusteet ja osakkeet puolestaan hyvänä jatkuvaa kasvua. Alkuvuonna koettu kurssiliike kuvaa ehkä juuri tätä epävarmuutta.

Miten käy Euroopan?

Euroopassa keskuspankki (EKP) alkoi vuoden 2017 kuluessa vähentää velkakirjaostojaan (QE) ja on indikoinut ostojen loppuvan kokonaan syyskuussa 2018. Tästä huolimatta ennätyksellisen matalat pitkät eurokorot eivät ole erityisemmin nousseet, ja korkoero euron ja dollarin välillä on entisestään kasvanut. Tämän tulisi tukea dollarin ulkoista arvoa, mutta dollari on kuitenkin jämähtänyt heikoimmalle tasolleen suhteessa euroon yli kolmeen vuoteen.

Euroopassa myös talouden indikaattorit ovat alkaneet osoittaa heikkenemisen merkkejä ja pörssikehitys on ollut muun muassa Yhdysvaltoja heikompaa. Lisäksi poliittinen kehitys herättää kysymyksiä. Brexit on edelleen melko lailla auki, Italiassa populistiset puolueet saivat enemmistön parlamenttivaaleissa, Ranskassa presidentti Macronin uudistuksia vastaan lakkoillaan laajasti, ja vaikka Saksaan lopulta saatiin hallitus muodostettua, ei liittokansleri Merkelin asema ole yhtä vahva kuin aiemmin. Toiveet euroaluetta vahvistavista suuren linjan budjetti- ja pankkiuudistuksista ovat siten ilmeisen ylimitoitettuja.

EKP:n näkökulmasta tilanne on vähintäänkin haastava – talletuskorko on yhä -0,40 % ja QE-rahanpaino-ohjelma on edelleen käynnissä. Rahapolitiikka on siten voimakkaan elvyttävää, vaikka suhdanne on ollut erittäin vahva. Jos talousindikaattoreissa havaittava orastava heikentyminen osoittautuu todeksi, EKP joutuisi nykyohjeistuksellaan kiristämään rahapolitiikkaa suhdanteen jo laskiessa. On siis mahdollista, että EKP:n kannalta ”juna meni jo”, ja keskuspankki voikin taas keskittyä rahan painamiseen Italian valtionlainojen tukemiseksi.