Ajankohtaista

Syyskuun puolivälissä pidettävään Yhdysvaltain keskuspankin Fedin kokoukseen kohdistuu harvinaisen kovia paineita. Pahimmissa peloissa ja puheissa myös keskuspankin itsenäisyys on ollut vaakalaudalla. Trumpin hallinnon pitkään jatkuneita vaatimuksia koronlaskuista voimistaa kuun alussa julkistetut Yhdysvaltojen elokuun työllisyysluvut, jotka olivat erittäin heikkoja. Uusia työpaikkoja syntyi vain 22 000, ja edellisten kuukausien lukuja tarkistettiin voimakkaasti alaspäin. Vuoden pituisen jakson tarkistuslaskennassa uusia työpaikkoja oli puolisen miljoonaa vähemmän kuin aiemmissa laskelmissa. Näkyykö tekoäly jo työmarkkinoilla, korvaako AI jo osan uusista työpaikoista? En tiedä, mutta pitkään väkivahvana pysynyt työllisyystilanne alkaa osoittaa heikkeneviä signaaleja. Työttömyysaste on vielä onneksi alhaisella tasolla 4,3 prosentissa.

Koronlasku onkin korteissa, ja jotkut ennustajat veikkailevat jopa puolen prosentin laskua syyskuun puolivälissä. Heikkojen lukujen mukana myös (aiemmin ylöspäin liikkuneissa) pitkissä koroissa nähtiin selvää liikettä alaspäin. Pitkissä koroissa heiluntaa aiheuttaa lisäksi Trumpin tullien laillisuuden kyseenalaistaminen oikeusasteissa. Tästä odotamme lisätietoja lokakuun puolella.

Euroopassa jatketaan omien haasteiden parissa. Poliittinen epävakaus lisääntyy oikeisto-/vasemmistopopulismin mukana; tätä kirjoitettaessa Ranskan hallitus on taas kerran kaatunut. Downing Street 10:ssä taitaa olla päivystysvuorossa viides pääministeri kesän 2016 Brexit-äänestyksen jälkeen. Saksassa äärioikeisto AfD on gallupeissa ykkönen 26 prosentin kannatuksella. Unkari ja Slovakia tekevät lehmänkauppoja veto-oikeudellaan ja Venäjä tietysti häärää ja hämmentää vaaleissa sekä rahoittaa ääriliikkeitä. Olen huomannut itsessäni voimistuvaa ärtymystä ja turhautumista EU:n päätöksentekoa kohtaan. Saadessani ajokortin vuonna 1990 Mäntyharjulla autossani oli terhakasti ”Let’s join EU” -tarra. Voin vakuuttaa, että kyseisiä tarroja ei näkynyt monenkaan muun auton takalasissa. Harmittaa, että mantereemme muuttuu kovaa vauhtia calvadosta naukkailevaksi harmaantuvaksi vanhainkodiksi. 

Yhdysvaltojen ja EU:n tämän kesän ”kauppadiili” ei auta asiaa. Toivottavasti meneillään olevat EU:n ehkä historiansa kovimmat haasteet yhdistävät Eurooppaa ja tekevät mantereestamme aidosti yhteistyökykyisemmän ja dynaamisemman, jolloin pystyisimme paremmin vastaamaan Yhdysvaltojen ja Kiinan aiheuttamaan (taloudelliseen) uhkaan. Hyviäkin uutisia on: alkuvuodesta julkistetut isot infra- ja puolustuspaketit antavat tukevaa pohjaa Euroopan elpyville talouksille. Pörssi näyttäisi myös äänestävän elpymisen puolesta – syväjäätyneet talouden sektorit, kuten autot, teräs, kemia ja rakentaminen, eivät enää laske.

EKP puolestaan laskee mahdollisesti varttiprosentilla korkoja ja pitää tietysti pitkät korot nipussa, oli velkaa tai budjettialijäämää kuinka paljon tahansa. Vuonna 2011 eurovaltioiden velkakirjojen koroissa näkyi vielä maariskiä. Nyt 30-vuotisten lainojen korkoero on euromaissa prosentin luokkaa, ja korkotaso on kaikilla mailla noin 4 %. Italian valtionvelka/BKT oli vuonna 2011 120 % ja pitkän valtionlainan korko 7 % – nyt velkasuhde on 140 % ja korko siis noin 4 %. 

Kirjoitellaan ensi kerralla vaikka tekoälystä. Mukavaa syksyn alkua lukijoillemme!