Ajankohtaista

Pitkään markkinoita seuranneena olen enemmän keskittynyt kommentoimaan osakemarkkinoita, mutta nyt voisi olla aika kurkistaa myös valtionlainamarkkinoiden puolelle. Varsinkin, kun osakemarkkina tuntuu olevan melkoisen kyllästynyt tullipuheisiin ja sillä puolella teflonpinta yleiselle härdellille on vahva. Velkakirjapuolella tahti on ollut toinen: velkakello tikittää entistä kuuluvammin, valtioiden lainahuutokaupoissa kysyntä ei ole entisellään ja pitkät korot tikittävät ylöspäin erityisesti Yhdysvalloissa, Japanissa ja Englannissa. Lisäksi luottoluokittaja Moody’s laski Yhdysvaltojen luottoluokitusta ensi kertaa sataan vuoteen. Ymmärrykseni velkakirjamarkkinasta on rajallinen, mutta yritän tässä käydä läpi taustalla vellovaa uutisvirtaa. 

Yhdysvaltain valtionvelka on nyt noin 36 biljoonaa dollaria ja kasvaa aikamoista vauhtia – paitsi silloin, kun velkakatto tulee vastaan. Velkakattoa koputellaan tälläkin hetkellä, ja elokuussa liittovaltion rahat uhkaavat loppua. Poliittinen teatteri kyllä avaa taas lainahanat, todennäköisesti viime metreillä. Korkomenot edellä mainitulle velkalastille ovat noin 1 100 miljardia taalaa vuodessa keskikoron ollessa noin 3,3 %. Yhdysvaltojen budjetista korkomenot ovat suurin kuluerä, ylittäen jopa puolustusmenot. Korkomenojen ennustetaan kasvavan pitkälti 2030-luvulle saakka. 

Trumpin hallinnon kaavailemat veronkevennykset – ”big beautiful bill” – aiheuttavat omat paineensa velan kasvulle, ja nähtäväksi jää, kuinka paljon tullit lopulta valtion kassaa kartuttavat. Keskuspankki kyttää haukkana inflaatiolukemia, eivätkä tuontitullit ainakaan laske inflaatiota. Euroopassa lisääntyvät puolustus- ja infrainvestoinnit ottavat osansa valtioiden budjeteista vielä pitkän aikaa. Voinemme olettaa julkistalouksien säästöohjelmien tästä vain kiristyvän – varsinkin, kun veronkorotuksille ei Euroopassa taida olla liiemmälti tilaa. Ja valtionvelkahuutokauppoja on tiedossa jatkossakin; OECD-maiden velanottovauhti on lähes tuplaantunut koronakriisiä edeltävistä ajoista. Tarjontaa siis löytyy. 

Missä kohtaa sijoittajien raja sitten tulee vastaan velkaantumiseen liittyen vai tuleeko sitä koskaan? Syövätkö talouskasvu ja inflaatio lopulta velat? Valtiot voivat toki hoitaa velvoitteensa painamalla lisää valuuttaa. Sillä on kuitenkin omat seurauksensa, mikä nähtiin muun muassa 1920-luvulla Saksassa. Dollari on muuten alkanut jo oireilla; tänä vuonna USD on heikentynyt euroa vastaan jo noin kymmenen prosenttia. En väitä, että Yhdysvallat ”defaultaa”, eli olisi ajautumassa maksukyvyttömyyteen, mutta varoitusmerkkejä on ilmassa harvinaisen paljon. Valtiovarainministeriöiden työkalupakista löytyy toki keinoja velkapaineen lievittämiseen. Yksi tapa on laskea liikkeelle lyhyempiä lainoja – sehän on yleensä halvempaa, mutta samalla uudelleenrahoitusriski kasvaa. Keskuspankit voivat myös laittaa (eri elvytysohjelmien loppumiseen liittyvät) bondimyynnit tauolle. Keskuspankit pystyvät toki ohjailemaan korkojen lyhyttä päätä, mutta pitkät korot ovat enemmän kysynnän ja tarjonnan sekä inflaatio-odotusten hallinnointia. Näyttääkin siltä, että valtionvelkaan liittyvä keskustelu on kiihtynyt ja asia on tapetilla. Velkapommi tikittää, mutta toivotaan, että ajastimessa on riittävästi aikaa tilanteen korjaamiseen järkevillä ja hallituilla keinoilla. 

Ai niin, kesälomille singahtaessa on kiva todeta, että Helsingin pörssi on muuten vedossa! Tätä kirjoitettaessa huimat 14 % vuoden alusta. Aurinkoista kesää!