Ajankohtaista

Muistaako joku vielä ”Liberation Dayn”? Huhtikuun alun paniikista S&P 500 -indeksi on noussut noin 35 % (dollarimääräisesti). Tullidiilejä on solmittu ja diilejä on runnottu läpi röyhkeimmän kiusaajan voimalla. Euroopan Unioni nöyrtyi, ja 15 %:n tullien kanssa eletään toistaiseksi. Vastatuulta on siis tiedossa jo valmiiksi kanveesissa olevalle eurooppalaiselle teollisuudelle (kemia, teräs, autoteollisuus alihankkijoineen jne…). Sveitsin tämänhetkinen 39 %:n hirmutulli nakertaa erityisesti lääketeollisuutta. Kiinan kanssa neuvottelut ovat vielä kesken, ja jatkoaika tikittää. Nähtiinpä tässä yrityskohtaisiakin tariffeja – Nvidia ja AMD suostuvat maksamaan Yhdysvaltojen hallinnolle 15 %:n maksun Kiinan viennistään. 

Trumpin kauppapolitiikka on erittäin aggressiivista ja se sisältää tullien ohella myös vaatimuksia investoinneista Yhdysvaltoihin sekä sitoutumista raaka-aine- ja tavaraostoihin. Tällaisella politiikalla ei voi kuitenkaan odottaa saavutettavan pysyviä muutoksia maailmankaupan rakenteisiin tai teollisuustuotannon sijoittumiseen kartalle. Ylipäätään teollisuustuotannon merkitys Yhdysvaltojen taloudelle on laskenut koko ajan. Valmistavan teollisuuden osuus on 20 vuoden aikana (2005-2025) pudonnut noin 12,8 %:sta 9,8 %:iin BKT:sta. Nykyiseen vahvaan taloustilanteeseen peilaten Trumpin ajatus tuotannon siirtämisestä Yhdysvaltoihin vaikuttaa järjettömältä: talous ja työllisyys pyörivät täydellä kapasiteetilla jo nyt. Mistä löytyisivät työntekijät kaikkiin uusiin tehtaisiin? Yhdysvaltojen viennin lisääntyminen / kauppataseen vajeen merkittävä pienentyminen a) vahvistaisi dollaria, b) nostaisi valtionlainakorkoja ja c) lisäisi inflaatiota. Kaikki sellaisia seurauksia, joita Trump ei ilmeisesti tahdo nähdä. Finanssimarkkinoilla onkin päällä ”Trump-putti”: markkina on alkuvuoden aikana oppinut Trumpin toimien olevan paitsi impulsiivisia, myös hyvin reaktiivisia. Jos jokin päätös johtaa nopeaan negatiiviseen reaktioon markkinoilla, päätös myös pyörretään nopeasti.

Juhlat siis tuntuvat jatkuvan pörsseissä. Inflaatiopaineet, geopolitiikka, tullitappelut jne. eivät heilauta markkinaa pennin vertaa. Pelkokerroin, VIX, on alle 15, ja esimerkkinä tähtitieteellisistä arvostuksista ohjelmistoyritys Palantir maistuu sijoittajille valuaatiolla 100 x liikevaihto (S&P 500:n keskiarvo 3 x). Pienenä ajatusleikkinä Nokian osake maksaisi Palantirin valuaatiolla 370 euroa. ”Ammattilaisista” 90 % pitää jenkkimarkkinaa liian kalliina (Bank of America Fund Manager Survey). Trumpin hallinnon ennennäkemätön kritiikki keskuspankki Fediä kohtaan jatkuu. Inflaatioriskit ovat ehkä hieman koholla, mutta Fedin politiikka on ollut hyvin maltillista ja ohjauskorkoa on varaa laskea. Markkina odottaakin kahta neljännesprosenttiyksikön koronlaskua loppuvuodelle.

Meno on ollut vahvaa myös täällä pohjolan perukoilla. Suomi-indeksi on tätä kirjoitettaessa 18 % plussalla vuoden alusta, ja portfolioindeksimme teki uudet all-time-high -huiput heinäkuun lopussa – noin neljä vuotta kestänyt rämpiminen näyttäisi siis päättyneen. Suomen markkinan potentiaalia miettiessä on hyvä noteerata, että mukavasta noususta huolimatta noin neljännes indeksimme markkina-arvosta on todella alhaalla, muun muassa Nokia, metsät ja teräs. Tuloskaudesta jäi mieleen vahvat tilauskirjat konepajayhtiöillä, ja toisaalta raju rankaisu, jos kasvuyhtiöissä sitä kasvua ei löydy (Qt Group, Harvia).

Varmaankin rivien välistä huomasitte, että meitä jarrumiehiä hurja pörssinousu jo hieman hirvittää. Hyvä muistaa kuitenkin, että makrotalouden luvuissa ei näy heikkoutta. IMF korjasi heinäkuun lopussa maailmantalouden kasvuodotuksia tälle vuodelle 2,8 %:sta 3,0 %:iin ja ensi vuodelle 3,0 %:sta 3,1 %:iin. (Yhdysvaltojen ja Kiinan ennusteita nostettiin). Yhdysvaltojen työttömyys oli heinäkuussa 4,2 %, mikä on alhainen luku. BKT:n kasvu toisella vuosineljänneksellä oli 3,0 %. Emme toki tiedä, mikä osa talouden vahvuudesta liittyy varautumiseen korkeampiin tariffeihin ja on siten pois tulevasta talouskasvusta. Joka tapauksessa Yhdysvaltojen talous näyttää tällä hetkellä vahvalta. Iso kysymysmerkki liittyy totta kai (amerikkalaiseen) teknologiasektoriin. Kymmenen suurimman yhtiön paino Yhdysvaltojen indekseissä on ennätyksellisen suuri, mutta näissä isoissa yhtiöissä sitä tuloskasvuakin löytyy. Meillä Euroopassa on iloittu muun muassa Saksan sadan miljardin infrainvestointipaketista – Alphabet (Googlen emoyhtiö) tekee vuodessa voittoa vähintäänkin saman verran.