12 % – mitä luku kertoo UB:n strukturoitujen sijoituslainojen historiasta?

Edellisessä blogikirjoituksessani syksyllä käsittelin strukturoitujen sijoituslainojen rakennetta ja sitä, miksi ne ovat kiinnostava osa kenen tahansa sijoitussalkkua. Tässä kirjoituksessa siirryn käytäntöön: miltä näiden tuotteiden toteutuneet tuotot näyttävät?

Tarkastelin kirjoitustani varten UB:n tarjoamien strukturoitujen sijoituslainojen pitkän aikavälin tuottoja. Mukana analyysissä ovat tuotteet, jotka on laskettu liikkeeseen kesän 2018 jälkeen ja jotka ovat jo erääntyneet, eli niiden lopullinen tuotto on tiedossa. Aineisto sisältää yhteensä 87 lainaa, joten se antaa varsin kattavan kuvan UB:n vuosien varrella tarjoamien strukturoitujen sijoituslainojen kehityksestä ajanjaksolla, johon osuu hyvinkin erilaisia markkinatilanteita.

Tuottoja tarkastellaan vuotuisina tuottoina, jotta eri pituiset sijoitukset olisivat vertailukelpoisia. Aineistossa on mukana sekä yritysten luottoriskiin sidottuja tuotteita että osakemarkkinoihin perustuvia lainoja. Lainat on alla jaoteltu UB:n kolmen keskeisen tuoteryhmän mukaan: yritysten luottoriskiin perustuvat yrityslainakorit sekä toisaalta osakemarkkinoiden liikkeisiin sidotut osakeindeksilainat ja kuponkilainat. Osakesidonnaisia lainoja on tarkasteltu myös kokonaisuutena.

Keskeiset tuottoluvut on koottu taulukkoon alla:

Keskeiset havainnot

Yksinkertaisin – ja ehkä tärkein – havainto aineistosta on tuottotaso. Kun kaikki tarkastelussa mukana olevat lainat otetaan huomioon, keskimääräinen vuotuinen tuotto on ollut noin 12 %. Osakesidonnaisissa tuotteissa tuotto on ollut hieman tätä korkeampi ja luottoriskituotteissa hieman matalampi. Kokonaiskuva on silti varsin yhtenäinen.

Toinen keskeinen havainto on, että tarkasteluperiodille osui vain yksi laina, joka erääntyi tappiolla ja yksi, joka erääntyi nimellisarvoon ilman tuottoa. Tätä voi pitää varsin pienenä määränä, kun kokonaisuudessa lainoja oli tarkastelussa 87 kappaletta, eli 85 lainaa erääntyi positiivisella tuotolla. Tässä kohtaa lienee kuitenkin syytä muistuttaa, että mennyt menestys ei välttämättä ole tae tulevasta.

Keskimääräistä tuottolukua on hyvä tarkastella myös suhteessa perinteisiin sijoitusluokkiin. Pitkällä aikavälillä osakemarkkinoiden keskimääräinen vuotuinen tuotto on ollut tyypillisesti noin 7–10 prosentin luokkaa riippuen tarkastelujaksosta ja markkinasta. Korkosijoituksissa vastaava pitkän aikavälin tuotto on selvästi tätä matalampi, usein muutamien prosenttien tasolla. Tässä valossa noin 12 prosentin keskimääräinen vuotuinen tuotto näyttäytyy varsin kilpailukykyisenä – erityisesti kun huomioidaan, että tarkastelujakso sisältää useita hyvin erilaisia ja paikoin haastavia markkinavaiheita.

On kuitenkin olennaista ymmärtää, että tämä tuottotaso ei ole syntynyt tasaisena kehityksenä lainasta toiseen. Pelkkä keskiarvo ei siis kerro koko kuvaa, vaan yhtä tärkeää on se, kuinka paljon tuotot vaihtelevat yksittäisten lainojen välillä. Tässä suhteessa erot eri ryhmien välillä ovat selkeitä:

•    Luottoriskituotteet ovat olleet selvästi tasaisimpia
•    Osakesidonnaisissa tuotteissa tuotto on ollut korkeampi, mutta myös vaihtelu suurempaa

Alla oleva taulukko kuvaa eroja minimi- ja maksimituottojen kautta:

Taulukko tekee näkyväksi sen, mitä keskiarvot eivät kerro: saman tuoteryhmän sisällä lopputulokset voivat erota merkittävästi. Tämä korostuu osakesidonnaisissa lainoissa, joissa yksittäisten lainojen tuotot ovat vaihdelleet enemmän. Toisaalta luottoriskituotteissa vaihteluväli on ollut selvästi kapeampi. Tämä vastaa hyvin UB:n valitsemaa lähestymistapaa eri tuotteisiin. Yrityslainakorien tuotto-riski-profiili on tarkoituksella pidetty maltillisempana, ja osakesidonnaisten tuotteiden osalta valittu toimintatapa on ollut enemmän opportunistista ja tuottohakuista, mikä näkyy toteutuneiden tuottojen suurempana vaihteluna.

On myös syytä huomata, että aineistossa on mukana myös negatiivisia tuottoja. Tämä muistuttaa siitä, että strukturoitu sijoituslaina ei ole riskitön sijoitus, vaan lopputulos riippuu aina valitusta rakenteesta ja markkinakehityksestä. 

Johtopäätökset

Tämän tarkastelun perusteella keskeisin johtopäätös liittyy kokonaisuuden hallintaan. Yksittäisten lainojen tuotot vaihtelevat – joskus merkittävästikin – mutta laajempi, hajautettu kokonaisuus on tuottanut historiallisesti varsin tasaisesti ja kilpailukykyisesti. Aineiston noin 12 prosentin keskimääräinen vuotuinen tuotto ei synny yhdestä onnistumisesta, vaan useiden erilaisten lopputulosten yhdistelmästä.

Tämä korostaa hajautuksen merkitystä kahdella tasolla. Ensinnäkin eri tuoterakenteet käyttäytyvät eri tavoin: luottoriskituotteet ovat olleet tasaisempia, kun taas osakesidonnaisissa tuotteissa tuottopotentiaali on ollut korkeampi mutta vaihtelu suurempaa. Toiseksi myös yksittäisen tuoteryhmän sisällä lopputulokset voivat erota huomattavasti toisistaan, mikä tekee ajallisen hajautuksen ja usean erillisen sijoituksen tekemisestä olennaista.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sijoittajan kannalta ratkaisevaa ei ole yksittäisen lainan “onnistuminen”, vaan se, miten eri lainat yhdessä muodostavat kokonaisuuden. Kun sijoituksia hajautetaan eri rakenteisiin, eri kohde-etuuksiin ja eri ajankohtiin, yksittäiseen sijoitukseen liittyvä epävarmuus pienenee ja kokonaiskuva vakautuu. Juuri tämän kautta strukturoidut sijoituslainat toimivat luontevimmin osana laajempaa salkkua – ei yksittäisinä valintoina vaan toisiaan täydentävinä kokonaisuuksina. Kysy lisää asiakasvastaavaltasi!